4. "Vallankumoustaisteluja Venäjällä"

Putilovin tehtaan naistyöläisiä mielenosoitusmarssilla Pietarissa 8.3.1917. 
Banderolleissa he vaativat leipää nälkäisille lapsilleen.

Helsingin Leipomotyöväen ammattiosasto kehotti naisjäseniään osallistumaan naistenpäivän tapahtumiin maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina 4.3.1917. Kansainvälinen työväenliike oli alkanut viettää naisten oikeuksien päivää vuodesta 1911, mutta Suomessa päivää vietettiin nyt ensi kertaa.

     Helsingissä järjestettiin useampia tapahtumia, joista suurimmat Sörnäisten Vuorelassa ja kantakaupungin puolella raittiusseura Koiton talossa.

     Työmies-lehden mukaan vuoden 1917 naistenpäivän juhlat "onnistuivat odottamattoman hyvin siihen nähden, että toiminta on ollut kovin kahlehdittuna”. Lehden mukaan vahvana kaikui vaatimus naisten tasa-arvosta sekä työläislasten päivähoidon ja koulutuksen järjestämisestä. Ja "katkerana pulpahtelivat esiin vuosien kärsimysten ja raskaan raadannan kiihdyttämät tunteet".

     Jyrkästi työläisnaiset arvostelivat Helsingin porvariherroja, jotka eivät kyenneet järjestämään säällistä elintarvikejakelua, mutta yllyttivät mustanpörssin kukoistusta. Jonoissa hytisivät nimenomaan naiset ja lapset, ja usein turhaan.

     Arkipäivän ahdingosta huolimatta elämä jatkui Helsingissä verraten rauhallisesti. Sitä kiihkeämmin pyöri historian ratas keisarikunnan pääkaupungissa Pietarissa.

     Vuoden 1905 liikehdinnän tuloksena saavutettu kansanedustuslaitos, valtakunnan duuma, oli lopulta kokoontunut 27. helmikuuta. Duuman johto vannoi vielä sotahenkeä ja ylisti armeijaa, vaikka se oli kokenut suuria tappioita rintamilla. Kansa oli uupunut sotaan ja asutuskeskuksissa yltyvään elintarvikepulaan. Useimmat puolueetkin olivat tyytymättömiä korruptoituneen keisarinhallinnon kyvyttömyyteen.

     Helsingin sanomalehdet selostivat tarkoin duuman kokoustapahtumia ja virallisia puheita. Vain yhdessä sivulauseessa kerrottiin, että Pietarissa huhuttiin myös laajoista levottomuuksista. Matkalaisten mukana Helsinkiin saatiin tarkempia tietoja, ja ne sähköistivät työväenliikkeen aktiivien mielet.

     Jo tammikuusta lähtien Pietarissa oli puhjennut lakkoja ja mielenosoituksia. Uutta painoa liikehdintä sai, kun Putilovin konepajojen työläiset aloittivat lakon 5. maaliskuuta, ja työtaistelut levisivät Pietarin muihinkin tehtaisiin.

     Lakkoon liittyivät myös tekstiilitehtaiden naistyöläiset, jotka olivat näkyvästi liikkeelle naistenpäivän mielenosoituksessa, joka pidettiin Venäjällä 8. maaliskuuta. Mielenosoituskulkueeseen osallistui pitkälti yli satatuhatta työläisnaista ja -miestä vaatien leipää, rauhaa ja uutta hallitusta.

     Seuraavina päivinä lakkoliike laajeni Pietarissa ja levisi myös muille paikkakunnille Venäjällä. Pietarin keskustaan vyöryi yli 200 000 työläisen mielenosoitus, jonka tunnuksissa vaadittiin tsaari Nikolai II:n eroa, keisarivallan loppua ja kansanvaltaa.

     Tsaarinhallinto ryhtyi "palauttamaan järjestystä", mutta kasakkajoukot kieltäytyivät hajottamasta mielenosoituksia. Vaatimukset politiikan suunnan muuttamisesta voimistuivat kokoustaan jatkavan duuman piirissä.

     10.3. keisari määräsi duuman keskeyttämään istuntonsa ja antoi armeijalle käskyn mielenosoitusten tukahduttamisesta voimakeinoin.

     11.3. sotilaat tulittivat väkijoukkoja, myös konekiväärein. Kymmeniä ihmisiä sai surmansa, vaikka osa sotilaista liittyi mielenosoittajiin. Pietariin perustettiin työläis- ja sotilasneuvostoja.

     Duuma kieltäytyi eroamasta, ja sen 50 kansanedustajaa muodosti väliaikaisen komitean, joka vaati keisaria luopumaan kruunustaan.

     12.3. tsaarin eliittijoukkoihin luettu Volynian rykmentti lähetettiin kukistamaan kapinaa, mutta se siirtyi kumouksen puolelle. Useita muitakin armeijan yksiköitä liittyi kansannousuun. Kapinalliset riisuivat poliisin aseista, takavarikoivat asevarastoja, polttivat salaisen poliisin "Ohranan" päämajan ja vapauttivat Pietarin vankiloista poliittiset vangit, heidän joukossaan yli 70 suomalaista ns. "kalterijääkäriä".

      Seuraavina päivinä tsaari Nikolai II menettää käskyvallastaan loputkin armeijan yksiköt, ja torstaina 15.3. hän ilmoittaa luopuvansa Venäjän kruunusta. Samalla päättyy Romanovien suvun yli 300-vuotinen dynastia Venäjän valtaistuimella ja toista sataa vuotta kestänyt hallinto Suomessa. Venäjää ryhtyy johtamaan duuman nimittämä väliaikainen hallitus, joka koostuu lähinnä ns. vapaamielisistä porvareista.

     Helsinkiin tieto tästä saapuu vasta seuraavana päivänä.

     Jo sitä ennen tilanteen kärjistymistä uumoilleet työväenjärjestöjen aktiivit olivat kokoontuneet työväentalolla harva se ilta. Oli huhuttu suurista vallankumoustaisteluista Venäjällä. Kaiken varalta pääkaupungin ammattijärjestöt kutsuivat koolle ylimääräisiä kokouksiaan.