6. "Siitä jatketaan, mihin 1906 jäätiin"

Helsingin suurin leipomo ja Leipuriosaston vahvin työpaikka 1917 oli Osuusliike Elannon leipätehdas Hämeentiellä. Elannon leipureita ruokatauolla.

27. maaliskuuta 1917 helsinkiläiset leipurityöläiset kokoontuvat runsaslukuisina ammattiosastonsa ylimääräiseen jäsenkokoukseen Siltasaaren Työväentalolle. Aluksi kokous vahvistaa yksimielisesti ammattiosaston osallistumisen työväen järjestysmiesten nimeämiseen ja Helsingin Työväenjärjestöjen eduskunnan perustamiseen.

Suurempia linjakeskusteluja ei tarvita. Leipurityöläiset vain liittyvät luonnostaan joukkoliikkeeseen, joka tähtää "lähelle ja kauas". Henki on se, että nyt jatketaan siitä mihin vuosien 1905-06 taisteluissa jäätiin.

Osaston pj. Hannes Juvonen selostaa Työväen eduskunnassa käytyjä keskusteluja. Tavoitteena on työväen vaikutusvallan lisääminen ja kunnallisdemokratian toteuttaminen. Toistaiseksi kaupungin hallinto on yksin vauraimpien porvarien käsissä, ja sen toimintaan työväki on syvästi tyytymätön.

Kaupungin muonitustoimikunta saa leipureilta ankarat moitteet, koska elintarvikepula yltyy samalla kun keinottelu rehottaa jopa kaupungin johdon suojeluksessa. Toimikuntaan vaaditaan työläisedustajia tehostamaan elintarvikkeiden hankintaa ja tukkimaan mustaa pörssiä. Myös aputyömaiden perustamisessa työttömille porvariherrojen toimet ovat perin kankeita ja ponnettomia.

Etusijalla on myös järjestysvaltakysymys. Leipurit päättävät osallistua työväen järjestysmiehistön sekä kansanmiliisin vahvistamiseen myös jatkossa.

Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeen Suomen poliittinen tilanne ja valtiollinen asema ovat epäselviä. Venäjän väliaikainen hallitus on tosin palauttanut Suomen laillisen autonomian ja entiset kansalasioikeudet, mutta katsoo tsaarin valtaoikeuksien siirtyneen itselleen. Se pitää Suomea yhä Venäjän valtakunnan osana ja itseään ylimpänä hallintovallan käyttäjänä myös Suomessa, lupaa kuitenkin olla sekaantumatta Suomen sisäisiin asioihin. Väliaikainen hallitus jatkaa myös sotapolitiikkaa ja maailmansotaa, ja pyytää sille suomalaistenkin tukea.

Maaliskuun manifestin väliaikainen hallitus oli laatinut yhdessä Suomen porvaripoliitikkojen kanssa. Se merkitsee porvarillisen demokratian palauttamista, mutta ei enempää - eikä se riitä työväelle. Sosdem puolue (vanha yhtenäinen työväenpuolue) vaatii laajempaa itsehallintoa ja yhteiskunnallisia uudistuksia.

Leipurien kokouksessa kuullaan myös työläisaktivisteina toimineiden jäsenten puheenvuoroja. Niissä asetetaan tavoitteeksi Suomen täysi itsenäisyys eduskunnan johdolla. Itsenäisyyslinja saa tukea leipureilta.

Tiukkojen neuvottelujen jälkeen Suomeen on muodostettu uusi senaatti (hallitus) juuri leipurien kokousta edeltäneenä päivänä 26.3. Siihen tuli kuusi porvaria ja kuusi sosialistisia, varapuheenjohtajaksi ay-taustainen sosialisti Oskari Tokoi. Puheenjohtajana ja ratkaisevan seitsemännen äänen käyttäjänä on kuitenkin Venäjän uusi käskynhaltija Mihail Stahovits. (Koska St. on harvoin paikalla, pj:na toimii yleensä Tokoi. Senaatti tunnetaankin "Tokoin senaattina".)

Vaikka senaatti ilmoittaa ajavansa uudistuksia, työläisten suhtautuminen siihen on epäilevä. Myöskin SDP suhtautui varauksin jäsentensä osallistumiseen porvarillisen Suomen hallitukseen, joka yhä tunnustaa Venäjän auktoriteetin. Sosialistisenaattorit menivät mukaan ikään kuin yksityishenkilöinä.

Myönteisenä uutisena kuullaan, että eduskunta on luvattu kutsua lopultakin koolle. Siihen pannaan toiveita, koska kesän 1916 vaaleissa eduskuntaan tuli sosialistinen enemmistö.

Leipomotyöväen liiton sihteeri Juho Sainio selostaa ammatillisen liikkeen tilannetta. Se on sikäli helpottunut, että kansalaisoikeuksien palauttamisen myötä ammattijärjestöt voivat toimia ilman valvontaa ja työväenlehdet ilmestyä ilman sensuuria. Jäsenmäärät ovat lisääntymässä ja toiminta viriämässä kaikkialla. Työpaikoilla on jo syntynyt runsaasti palkkaliikkeitä. Työehtojen parantamista ja kahdeksantuntista työpäivää vaaditaan yhä päättäväisemmin.

Myös leipurityöläiset päättävät jatkaa työpaikkakohtaisia palkkaliikkeitä ja aloittaa samalla valmistelut koko Helsinkiä koskevan palkkasopimuksen uudistamiseksi. Hintojen jatkuva nousu on tehnyt sen välttämättömäksi.

Kuitenkin ammattiosasto "kehottaa ammattitovereita nykysenä vallitsevana tilanteena menettelemän rauhallisesti ja olemaan työssä sikäli kun on mahdollista". Mitään erityisvaatimuksia ei tule esittää työnantajille muuten kuin ammattiosaston suostumuksella. Varovaisuutta korostetaan Ammattijärjestön ja liiton johdon evästyksestä: luokkataistelua nostetaan, mutta se tehdään järjestyneesti.

Tiukan asiaohjelman lomassa leipurien kokouksessa kuullaan mieluisa uutinen painimolskilta: ammattiosaston jäsen Adam Malm on voittanut suvereenisti raskaan keskisarjan Suomen mestaruuden kevään SM-paineissa Tampereella. "Aatu" lyö miehiä mattoon Helsingin Jyryn trikoissa. Hänet tunnetaan myös hyvänä ammattimiehenä ja rehtinä ay-toverina.

Kokouksen päätteeksi kerrataan ohjeita vallankumouksen puolesta kaatuneitten venäläisten sotilaitten hautajaisista. Välienselvittelyssä päällystön kanssa menehtyi näet kaksi matruusia, jotka haudataan 30. maaliskuuta Kaivopuiston valleille. Hakaniemen torilla järjestyy 86 työväenjärjestön marssiosastot Työmiehessä julkaistujen ohjeiden mukaan. Leipurien osasto kokoontuu lähimmäs Pitkääsiltaa vierellään konepuuseppien, kunnan työväen ja lämmittäjien ammattiosastot.
            Hautajaisista muodostuukin työväen mahtava mielenosoitus. Katujen täydeltä kulkee rinnan suomalaisia ja venäläisiä työläisiä sekä venäläisiä sotilaita. Tuhansien ihmisten hautajaiskulkueessa kannetaan punaisia järjestölippuja. Ne ovat liehuneet viimeksi vappuna 1914.